Kun seisot jonkun tuolin päällä, astut yhen askeleen, naru kiristyy sun kaulan ympärillä ja et saa enää happea. Ja seuraavaks sun maailma on musta. Miltäköhän se tuntuu jättää kaikki ongelmat, mutta myös kaikki tulevaisuuden hyvät asiat? Ei sitä koskaan tiedä että jos joku tappaa ittensä ja sil olis just 2 viikon päästä tullu joku kaunis tyttö vastaa ja lopult ne olis menny naimiisii ja tehny perheen.
Tai sit vetää lääkkeitä niin paljo ettei enää herää.
Se ei välttämät oon maailman paras tapa tappaa ittensä. Jos ei ota tarpeeks lääkkeitä, oksentelee seuraavan päivän ja voi jopa joutuu sairaalaan jos joku saa tietää et vedit lääkkeitä. Mut luultavasti jos vedät lääkkeitä tarpeeks, ihan ekaks sul menee nuppi sekasin ja sit pimenee.
Mut mä oon kyllä sitä mieltä, että vaik kuin huonosti menis nii ei kannata ryhtyy itteensä tappamaa, koska aina löytyy jotain hyvää elämästää. Joo en tiiä miks avautusin mun ajatuksista näin paljon, jäi vaan mietityttämään toi aokigahara metsä, eli siis Japanissa sijaitseva itsemurha metsä. Kannattaa kattoo joku dokumentti siit. Mut eipä muuta
-Aliisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti